Fimo

Ostin tänään elämäni ensimmäiset Fimo-massat ja askartelin niistä tytsyn kanssa. Noista kukkakuvioista tulee avaimenperät päiväkodintädeille ja aurinko tulee korttiin. Muut onkin äitin nappeja. Taitaa mennä ihan koristekäyttöön nämä napit kun värit on aika kirkkaita. Tai ei sitä tiedä. Mutta noita kukkia silmälläpitäen noi värit on valittu.
Yllättävän helppoa ja kivaa oli tämä touhu. Ja tuo Fimo soft oli pehmeää massaa eli ihan hyvin onnistui 2 vuotiaaltakin muovailu.

Ikuisuusviltti

Aloitin tätä dominoneulevilttiä esikoiselle. Sillon uhkasin että se on valmis "sille toiselle lapselle". No nyt saa kiirettä pitää että ehtii edes sille. Lankana novitan nalle ja puikot taitaa olla 3 1/2. Huomaa että tää on tällänen ikuisuusprojekti. Käsiala ei oo ihan tasasta. Jos tää joskus tulee muuten valmiiksi niin täytyy pingottaa. Jos tuon sais johonkin muotoon. Värit on sellaset että nyt valitsisin toisin. Mutta teen nyt kuitenkin noilla loppuun millä oon alottanukin.

pitkästä aikaa käsitöitä

Tässä pitkästä aikaa mun valtaisia luomuksia. Oon mä tässä välissäkin jotain kai saanu aikaan, mutta en oo jaksanu kaikkia pikkutuherruksia tänne laittaa.

Sonjan kukkahattu. Tämä valmistui yhdessä illassa (piirsin kaavat, leikkasin kankaat ja ompelin) vanhasta puolihameesta. Tai ei se nyt montaa vuotta vanha oo. Sellanen hame jonka yhtenä kesänä ompelin enkä oo koskaan pitäny. Kangas on niin kankeaa eikä yhtään laskeutuvaa. Siitä ei oikein ollu hameeksi, mutta lakkina se on tosi kiva. Tuosta tulikin omasta mielestä aivan ihana. Tuohan kävis vaikka jonkun juhlamekon kanssa. Harmi kun kangasta on enää se vajaa mun puolihame. Siitä ei enää saa Sonjalle edes liivimekkoa.

Tässä tämä lähes ikuisuusprojektiksi jäänyt hame Sonjalle. Ohje omasta päästä. Lankana Novitan Mambo ja puikot tais olla nro5 pyöröt. Tämän tekoa hidasti se että lanka loppui eikä sitä ollu missään kaupassa vaikka väri vielä Novitan sivuilla näkyikin. Onneksi yksi palstalainen pelasti mut ja tehtiin kaupat kerästä mamboa. Ja yllättävää kyllä tämäkin on vielä päättelemättä vaikka kuminauhan jo pujotinkin vyötärölle.